Hengissä siis ollaan. Tosin paremminkin voisi mennä. Kamalan väsynyt oon koko ajan ja koulu stressaa. Opinnäytetyökin alkaa vasta tammikuussa, mutta ylihuomenna on rakenneseminaari, jossa saa varmaan taas kuulla kunniansa. Ei huvittaisi yhtään mitkään opinnäytetyöhommat nyt. Ärsyttää kun siitä toitotetaan joka puolella ja sitten kuitenkin tammikuussa ei huvita koko projekti enää yhtään. Tuntuu jo nyt että aihe ei ole paras mahdollinen...

Ristipistorintamalla en ole tehnyt mitään. En ole myöskään askarrellut. Mä en tiedä mihin nää päivät katoaa.

Viikonloppunä kävin käsityömessuilla Tampereella. Se kyllä piristi taas pikkasen ja ostinkin jotain. Pari uutta leimasinta, Hello Kitty-malleja, yhden mini.ristipistokitin... Ja jäin haaveilemaan Ellisonin Tag-A-Longista. Jos vaikka pukki toisi.

Olisi kyllä mukavaa jos ehtisi tai kaiketi enemminkin jos jaksaisi tehdä noita ristipistoja ja joulukortteja, niin voisi tämä ankea syksykin tuntua paremmalta. Tai talvi kait tässä jo on. Ikinä ei kyllä tällaista väsymystä ja saamattomuutta ole ollut. Ehkä se on tuo kun on viimeinen vuosi eikä mitään hajua, mitä sitä koulun jälkeen tekee. Stressaa sitten sitä jo näin etukäteen... Mene ja tiedä.

Enkä mä edes ole ostanut uusia figuureja ainakaan kahteen kuukauteen. Ja missasin Posliiniportaan nukketapahtumankin.

Joten mitään näytettävää ei nyt ole ja jututkin tuntuu olevan vähissä. Jos tästä nyt piristyisi, niin voisi vaikka pistellä ja askarrella joku päivä. Saisi taas hieman elo tännekin blogiin.